Asiakasmaksut ja niiden alentaminen

Toimeentulon edellytyksiä vaarantavia asiakasmaksuja ei saa periä.

Asiakasmaksuista säädetään asiakasmaksulainsäädännössä

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista perittävistä asiakasmaksuista säädetään laissa ja asetuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista. Hyvinvointialue voi päättää periä lain sallimia asiakasmaksuja pienempiä maksuja tai antaa maksutta palveluita, joista asiakasmaksulainsäädännön perusteella saisi periä maksun. Palveluista perittävät maksut eivät saa ylittää palveluiden tuotantokustannuksia.

Asiakasmaksut uudessa vammaispalvelulaissa

Pääsääntönä pysyy vammaispalveluin mukaisten palvelujen maksuttomuus.

Poikkeuksia maksuttomuuteen ovat: 

  • palveluihin liittyvä kohtuullinen täysi ja osittainen ylläpito, 
  • kuljetuspalveluiden omavastuut, 
  • vammaisen lapsen kodin ulkopuolella asumisesta perittävä maksu.

Kuljetuspalveluiden omavastuut vastaavat julkisen liikenteen maksuja. Kuljetuspalveluna järjestettävästä liikkumisen tuesta hyvinvointialue voi periä asiakkaalta enintään julkisen liikenteen maksua vastaavan maksun tai muun siihen verrattavan kohtuullisen maksun.

Ylläpitomaksua ei peritä vammaispalvelulain perusteella järjestettävästä aamu- ja iltapäivätoiminnasta. Kyse on viimeistään kolmannelta luokalta järjestettävästä toiminnasta. Jos taas aamu- ja iltapäivätoiminta järjestetään perusopetuslain perusteella, siitä voidaan periä maksu. Lapsella on oikeus vammaispalvelulain mukaiseen aamu- ja iltapäivätoimintaan lyhytaikaisena huolenpitona, jos perusopetuslain mukainen toiminta ei vastaa vammaisen lapsen yksilöllisiin tarpeisiin.

Vammaispalvelulain mukaiseen päivätoimintaan (25 §) ja kehitysvammaisten henkilöiden työtoimintaan (27 §) pääsemiseksi tarpeelliset kuljetukset on säädetty maksuttomiksi.

Vaikka lähes kaikki palvelut ovat maksuttomia, silti on hyvä pitää mielessä mahdollisuus maksun perimättä jättämiseen ja alentamiseen. Hyvinvointialueen on annettava asiakkaalle tieto mahdollisuudesta tähän maksuhuojennukseen jo ennen ensimmäistä palvelutapahtumaa tai viimeistään sen yhteydessä. Asiakasmaksulain 11 §:n mukaan sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Maksun perimättä jättäminen ja alentaminen on ensisijaista toimeentulotukeen nähden. 

Vammaispalvelulain soveltamisalasäännökseen on esitetty muutosta (HE 122/2024 vp), johon sisältyy myös asiakasmaksuja koskeva ns. suojasäännös. Tämä kohta päivitetään, kun lain lopullinen sisältö on selvillä.

Asiakkaalle tulee jäädä riittävät käyttövarat, eivätkä maksut saa estää asiakkaan pääsyä palveluihin

Uuden vammaispalvelulain mukaisen asumisen tuen palvelukokonaisuuden osalta asiakasmaksulaissa ei ole säädetty asiakkaan käyttöön kuukausittain jäävän käyttövaran vähimmäismäärää, mutta koska laitoshoitoon sisältyy palveluita ja muita asioita, joista avohuollon palveluiden piirissa oleva asiakas joutuu maksamaan itse, käyttövaran on avohuollossa joka tapauksessa oltava suurempi kuin laitoshoidon osalta säädetty 110 euroa.

Aikaisemmin joissakin kunnissa ja kuntayhtymissä määritettiin kuukausittainen minimikäyttövara myös avohuollon palveluille. Tämä tehtiin esimerkiksi siten, että toimeentulotuen perusosasta on vähennetty ruokamenot, jotka asiakkailta on veloitettu jo osana ylläpitomaksua. Hyvinvointialueiden käytännöt ovat näiltä osin muotoutumassa. Toimeentulotuki on kuitenkin viimesijainen väliaikainen tukimuoto, jolla on tarkoitus auttaa henkilöä selviämään aivan välttämättömimmistä elämän kustannuksista.

Näin ollen voidaan katsoa, että pelkästään toimeentulotuen perusosan (ruokamenoilla vähennettynä) ei tulisi olla lähtökohtana sille, mitä esimerkiksi koko aikuiselämänsä asumispalveluiden piirissä elävälle kehitysvammaiselle henkilölle tulisi jatkuvasti kuukaudessa jäädä omaan käyttöönsä, sillä yhteiskunnan yhdenvertaisena jäsenenä eläminen edellyttää pääsääntöisesti toimeentulolta enemmän kuin että henkilöllä on riittävästi varoja aivan välttämättömiin perusmenoihinsa.

Korkein hallinto-oikeus on korostanut oikeuskäytännössään, etteivät vammaispalveluiden asiakasmaksut joka tapauksessa saa olla sellaisia, että ne tosiasiassa estäisivät asiakkaiden pääsyn heille vamman vuoksi tarpeen oleviin palveluihin.

Asiakasmaksujen perimättä jättäminen ja alentaminen

Jos asiakkaalle jää kuukaudessa käyttöönsä vähemmän varoja kuin mitä hän kohtuullisiin kuluihinsa ja menoihinsa tarvitsee, sosiaalihuollon asiakkaan kannattaa hakea asiakasmaksujen perimättä jättämistä tai alentamista. Asiakasmaksulain 11 §:n mukaan sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista.

Asiakasmaksujen perimättä jättäminen tai alentaminen on ensisijaista suhteessa väliaikaiseksi ja viimesijaiseksi toimeentulon turvaksi tarkoitetun toimeentulotuen hakemiseen. 1.7.2021 voimaan tulleen muutoksen seurauksena asiakasmaksujen alentamista ja poistamista koskevaan asiakasmaksulain 11 §:ssä on säädetty nimenomaisesti, että maksun alentamisen ja perimättä jättämisen on oltava ensisijaista toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) tarkoitettuun toimeentulotukeen nähden.

Uudistunut laki korostaa siis asiakasmaksujen alentamisen ja perimättä jättämisen ensisijaisuutta toimeentuloturvaan nähden. Aikaisemmin jotkut kunnat ja kuntayhtymät ovat asiakasmaksujen perimättä jättämistä tai alentamista haettaessa edellyttäneet, että toimeentulotuen myöntämisedellytykset täyttyisivät. Tällöin on huomioitu myös tietyn minimin ylittävä varallisuus, kuten pankkitalletukset, ja edellytetty tämän varallisuuden käyttämistä ennen kuin asiakasmaksuja voidaan alentaa tai jättää perimättä. Hyvinvointialueiden käytännöt ovat näiltä osin muotoutumassa.

Asiakasmaksulaissa ei ole toistaiseksi säädetty kovin tarkasti siitä, milloin maksuja on jätettävä perimättä tai alennettava, joten hyvinvointialueilla on tältä osin harkintavaltaa. Niiden tulee kuitenkin asiakkaan sosiaalihuoltoa koskevia päätöksiä tehdessään huomioida sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon asiakaslain mukaisesti ensisijaisesti asiakkaan etu. Lisäksi edellä mainittu lakimuutos, joka korostaa maksujen alentamis- ja poistovelvollisuuden ensisijaisuutta suhteessa toimeentulotukeen, kaventaa hyvinvointialueiden harkintavaltaa asiakasmaksujen alentamisessa ja poistamisessa.

Lainsäädäntö

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaki 3.8.1992/734

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuasetus 9.10.1992/912